Selitämme, mikä virtalähde on, mitä toimintoja tämä laite suorittaa ja millaisia virtalähteitä on olemassa.
Mikä on virtalähde?
Virta- tai syöttölähde (PSU englanniksi) on laite, joka vastaa muuntamisesta vaihtovirta kodeissa vastaanotetusta kaupallisesta sähköjohdosta (220 volttia Argentiinassa) DC tai suoraan; jota käyttävät elektroniset laitteet, kuten televisiot Y tietokoneita, joka syöttää komponenttien vaatimia eri jännitteitä, sisältäen yleensä suojan sähkönsyötön mahdollisilta haitoilta, kuten ylijännitteeltä.
Virtalähteet voivat olla lineaarisia tai kommutatiivisia:
- Lineaariset fontit. Ne noudattavat muuntajan (jännitteenalennuslaitteen), tasasuuntaajan (muunnos Jännite vuorotteleva täysaalto), suodatin (muunnos täydestä aallosta jatkuvaan) ja säätö (lähtöjännitteen ylläpito ennen kuormituksen vaihtelua).
- Kommutatiiviset lähteet. Nämä sen sijaan muuntavat Sähkövoima suurtaajuisen vaihdon avulla transistorit tehoa. Lineaariset lähteet ovat tyypillisesti tehottomasti säädeltyjä verrattuna saman tehon kommutatiivisiin lähteisiin. Jälkimmäisiä käytetään eniten, kun a design kompakti ja matala kustannus.
Virtalähteen toiminnot
Lähteen tärkeimmät toiminnot ovat neljä:
- Muutos. Siellä on mahdollista alentaa tulojännitettä lähteeseen (220 V tai 125 V), jotka ovat sähköverkon syöttämiä. Siellä kelamuuntaja osallistuu. Tämän tulos prosessi se tuottaa 5-12 volttia.
- Oikaisu. Pidä tavoite varmistaaksesi, että yksikössä ei tapahdu jännitevaihteluita sää. Tällä vaiheella yritetään siirtyä vaihtovirrasta tasavirtaan komponentin kautta, jota kutsutaan tasasuuntaajaksi tai Graetz-sillaksi. Tämän ansiosta jännite ei laske alle 0 voltin ja pysyy aina tämän arvon yläpuolella.
- Suodatettu pois. Tässä vaiheessa signaali litistetään maksimiin, tämä saavutetaan yhdellä tai useammalla kondensaattorilla, jotka säilyttävät virran ja päästävät sen kulkemaan hitaasti, jolloin saavutetaan haluttu vaikutus.
- Vakautus. Kun jatkuva ja lähes täysin tasainen signaali on jo saatavilla, jää vain vakauttaa se kokonaan.
Virtalähteiden tyypit
PC-tietokoneita syöttävät virtalähteet sijaitsevat kotelon sisällä ja ovat yleensä AT- tai ATX-tyyppisiä. AT-virtalähteitä käytettiin noin Pentium MMX:n ilmestymiseen asti, jolloin ATX:ää alettiin käyttää.
AT-lähteissä on liittimet emolevyyn (tämä erottaa ne ATX:stä) ja lisäksi lähde aktivoidaan kytkimellä, jossa on 220 V jännite, mikä on riski PC:tä käsiteltäessä. Teknisesti ne ovat varsin alkeellisia ja niitä ei juuri käytetä enää. Ongelmana oli myös se, että kun oli kaksi liitintä, jotka piti liittää emolevyyn, sekaannuksia ja oikosulkuja esiintyi usein.
ATX-lähteissä lähdepiiri on nykyaikaisempi ja aina aktiivinen, eli lähteeseen syötetään aina pieni jännite, jotta se pysyy valmiustilassa. ATX-virtalähteiden lisäetu on, että niissä ei ole päälle/pois-kytkintä, vaan ne toimivat emolevyyn liitetyllä painikkeella, mikä helpottaa kytkentöjä/irrotuksia. Tehon ja laatikkotyypin mukaan ne luokitellaan lähteisiin taulukossa AT (150-200 W), keskitorni (200-300), torni (230-250 W), ohut (75-100 W), pöydällä ATX (200-250 W).