pituushyppy

Urheilu

2022

Selitämme mitä pituushypy on yleisurheilussa, sen historiaa, sääntöjä ja mittausmenetelmiä. Lisäksi mikä on nykyinen maailmanennätys.

Pituushyppy päättyy tasoitettuun hiekkapalkkiin, johon jää jalanjälki.

Mikä on pituushyppy?

Pituushyppy tai hyppy pituus on todiste siitä Yleisurheilu joka on osa olympialaiset, sekä feminiinisissä että maskuliinisissa versioissa. Urheilijat yrittävät peittää suurimman osan vaakasuoraa pintaa vauhtihypyn, eli sprintin lopussa, jälkeen.

Putoaminen tasoitetaan yleensä tasoitetulla hiekkapalkilla, jolle kilpailijat jättävät jalanjälkensä, jotta tuomarit voivat myöhemmin mitata kuljetun matkan.

Urheilussa pituushyppy koostuu kolmesta vaiheesta tai vaiheesta, jotka muodostavat tekniikka urheilullinen:

  • Uran vaihe. Jossa kilpailijat juoksevat maksiminopeudella 16-20 metrin pinnalla (50 olympiakisoissa) ottaakseen mahdollisimman paljon puhdasta ja nykimistä hyppyyn valmistautuessaan.
  • Impulssivaihe. Jossa urheilija yrittää työntää itseään eli hypätä pystysuoraan menettämättä kilpailun aikana kertyneitä nykäyksiä saavuttaakseen hyvän nopeuden seuraavassa vaiheessa. Tätä varten toiseksi viimeinen askel otetaan yleensä pidempään kuin muut ja viimeinen lyhyt askel hyppäämiseksi.
  • Keskeytysvaihe. Kutsutaan myös "lentovaiheeksi", se on vaihe, jossa urheilija on ilmaa, hyppystä putoamiseen hiekkaan, ja jossa se ihanteellisesti peittää hyvän osan maasta. Tämä vaihe huipentuu, kun kehosi ensimmäinen osa koskettaa minä yleensä, jättäen jäljen, jota pidetään pisteenä mittaus. Vartaloa tulee kuitenkin kallistaa eteenpäin, sillä taakse jäänyt käsi viivästyttää tuomareiden arvioimaa merkkiä sentteillä.

Pituushypyn historia

Pituushyppy oli osa antiikin olympialaisia ​​vuodesta 708 eKr.

Pituushyppy on kuulunut olympialajeihin sen vuoden 1896 Ateenassa, eli ensimmäisestä modernista versiosta lähtien. Naisten pituushypyn versiota harjoiteltiin kuitenkin ensimmäistä kertaa historiassa vuoden 1948 Lontoon olympialaisissa.

Toisaalta on näyttöä siitä, että sitä harjoitettiin jo vuoden olympialaisissa Antiikki, vuodesta 708 a. C., viisiotteluna tunnetussa testissä. Aluksi antiikin urheilijat suorittivat hyppyn pienillä tankoilla tai painoilla, joita ei nykyään käytetä.

Pituushyppy on kuitenkin yksi olympialajeista, joka on vähiten muuttunut ohituksen myötä sää. Nykyistä tekniikkaa alettiin käyttää vuonna 1925, ja sen suurin eksponentti oli Pohjois-Amerikan Hart Hubbart, jonka ennätys oli 7,89 metriä, jonka rikkomiseen meni 10 vuotta amerikkalaiselta Jesse Owensilta, joka saavutti kahdeksan metriä.

Pituushypyn säännöt

Pituushyppy katsotaan mitättömäksi, jos urheilija:

  • Hyppää kilven tai lentoonlähtömerkin jälkeen, mikä osoittaa, missä hyppy tulee tapahtua.
  • Muokkaa tai kosketa hänen vartalonsa hiekkaan jättämiä jälkiä.
  • Tee kärrynpyöriä tai piruetteja tai vie enemmän aikaa kuin on sovittu.
  • Se jättää jälkiä ympäröivään maastoon, lähempänä lähtöaluetta kuin omaa jälkeään hiekkaan.

Pituushypyn mitta

Kun etäisyys merkistä on mitattu, hiekka tasoitetaan seuraavaa kilpailijaa varten.

Kuljetun matkan mittaus tehdään hyppytasolta lähimpään hiekkaan jätetyn merkin reunaan, mikä ruumiinosa siitä on lähtenyt. Tätä varten käytetään mittanauhaa ja mittauksen jälkeen hiekka tasoitetaan uudelleen seuraavaa kilpailijaa varten.

Jokaisella urheilijalla on kolme hyppyä eli kolme erilaista mahdollisuutta, joista paras tulos huomioidaan. Tasatilanteessa toiseksi paras yritys ratkaisee voittajan.

Pituushyppy ilman vauhtia

Pituushyppy ilman impulssia tai pituushyppy ilman impulssia on tähän mennessä kuvatun kaltainen testi, joka harjoitettiin ensimmäistä kertaa vuoden 1900 Pariisin olympialaisissa ja pysyi voimassa seuraavien kolmen painoksen aikana: San Luis 1904, Lontoo 1908 ja Tukholmassa 1912 sekä Intercalated Gamesissä Ateenassa vuonna 1906.

Sille oli tunnusomaista samat säännöt juoksulle pituushypyssä, mutta tässä tapauksessa urheilija seisoi hiekkapalstan edessä ja joutui hyppäämään ilman minkäänlaista impulssia, jalat yhdessä ja vartalo jäykkä. Suuri voittaja tässä versiossa oli amerikkalainen Ray Ewry, joka voitti neljä kultamitalia.

Nykyinen pituushypyn maailmanennätys

Galina Chistiakova on pitänyt hallussaan naisten maailmanennätystä vuodesta 1988.

Tällä hetkellä pituushypyn maailmanennätys kuuluu seuraaville urheilijoille:

  • Mike Powell (Yhdysvallat) 8,95 metrillä, hankittu Tokiossa 1991.
  • Galina Chistiakova (Neuvostoliitto) 7,52 metrillä, hankittu Leningradissa 1988.
!-- GDPR -->