Selitämme, mikä on kielen emotionaalinen tehtävä, miten se ilmaistaan ja erilaisia esimerkkejä. Lisäksi kielen muut toiminnot.
Mikä on kielen emotionaalinen tehtävä?
Tunnetoiminto on yksi kuudesta Kielitoiminnot (eli käyttömahdollisuudet), jotka venäläinen kielitieteilijä ja fonologi Roman Jakobson (1896-1982) tunnistaa vuoden 1958 informaatioteoriassaan. Nämä toiminnot liittyvät mm. viestintätekijöitä (eli: lähettäjä, vastaanottaja, viesti, koodi ja kanava), ja ne olettavat saksalaisen kielitieteilijän Karl Bühlerin (1879-1963) teosten monimutkaisempaa kehitystä.
Kielen emotionaalinen toiminto, jota kutsutaan myös ekspressiiviseksi tai oireelliseksi toiminnaksi, on sellainen, joka keskittyy viestin lähettäjään ja mahdollistaa heidän sisäisen todellisuutensa eli tunteidensa, toiveidensa tai mielentilojen viestinnän. Tämä tehdään yleensä huutolauseissa ensimmäisessä persoonassa, vaikka se voi olla myös retoristen kysymysten tai sarkastisten lausuntojen muodossa.
Ilmeistävällä kielenkäytöllä on kuitenkin myös jonkinlaista viittausta.Itse asiassa ilmaisuja, kuten "Mikä kaunis lapsi!" ottaa otteen todellisesta referentistä tai käsitellä todellisia ja konkreettisia tapahtumia, mutta niissä vallitsee ilmaisullinen tarkoitus, eli halu paljastaa liikkeeseenlaskijan sisäisyys sen sijaan, että kuvattaisiin todellisuus ulkopuolinen ja objektiivinen.
Esimerkkejä tunnetoiminnasta
Joitakin esimerkkejä ilmaisevasta kielen käytöstä ovat seuraavat:
- Fyysisiin tuntemuksiin viittaavat ilmaisut: "Voi, se sattuu!", "Oi, kuinka hyvältä se tuntuu!" tai "Pääni räjähtää!"
- Kiroukset tai valitukset: "Sallikaa salaman iskeä minuun!", "Miksi minulle tapahtuu näitä?" Voi, se ei voi olla!"
- Ilohuudotukset: "Mikä onni!", "En voi uskoa sitä!"
- Haluilmaukset: "toivoisin", "Mitä muuta haluaisin".
Muut kielitoiminnot
Tunnefunktion lisäksi Roman Jakobson tunnistaa seuraavat kielen toiminnot:
- Viitetoiminto, jonka avulla kieli voi viitata todellisuuden esineisiin, kuvata tilanteita ja ilmaista objektiivista, konkreettista, todennettavissa olevaa maailman sisältöä. Se keskittyy viestiin ja viestintätilanteeseen.
- Valitustoiminto, jonka avulla puhuja voi vaikuttaa vastaanottajaan tietyllä tavalla, pyytää häneltä jonkinlaista toimintaa tai käyttäytymistä tai ainakin jonkinlaista vastausta. Loogisesti se keskittyy vastaanottimeen.
- Faattinen toiminto, jonka avulla viestintätoimiin osallistuvat voivat varmistaa, että viestintäkanava on avoin, käytettävissä ja käyttökelpoinen tiedonvaihdon aloittamiseksi. Se on ensimmäinen asia, jonka teemme, kun esimerkiksi vastaamme puhelimeen. Siksi se keskittyy viestintäkanavaan.
- Metallingvistinen toiminta, joka antaa kielen selittää itseään, eli löytää vastineita kielestä toiseen tai selventää termejä, joita vastaanottaja ei tiedä, tai jopa muuntaa elementtejä kielestä toiseen. Se keskittyy viestintäkoodiin.
- Runollinen toiminto, joka mahdollistaa kielen luovan esteettisiä vaikutuksia eli kiinnittää huomion omaan muotoonsa ja tapaan, jolla sanoma sanotaan, eikä itse viestiin. Siinä mielessä se keskittyy sekä koodiin että viestiin, ja yleisin esimerkki tästä löytyy kirjallisia tekstejä.