Selitämme, mitä kielioppi on, sen osat, analyysitasot ja mitä tyyppejä on olemassa. Myös kieliopin ja oikeinkirjoituksen suhde.
Mikä on kielioppi?
Kielioppi on aseta säännöistä Kieli jotka säätelevät tietyn kielen käyttöä sekä kielen koostumusta ja syntaktista organisaatiota rukouksia. Sitä kutsutaan myös kieliopiksi tiede joka on omistettu näiden elementtien yleiselle tutkimukselle. Termi tulee kreikasta kielioppi tai "kirjainten taidetta".
Yleensä termi kielioppi koskee vain kielen syntaktisia ja morfologisia puolia, mutta on yleistä, että se sisältää myös leksikaalisia, semanttisia ja jopa foneettis-fonologisia elementtejä. Jokaisella kielellä on oma kielioppinsa, joka puolestaan on varustettu a logiikka omaa eli heidän tapaansa organisoida kielellisiä merkkejä ja siksi järjestämään todellisuutta.
Kielioppi opiskelualana miehitti klassisen antiikin filosofeja, kuten Sokrates ja Aristoteles, vaikka ensimmäinen kreikan kielioppia koskeva tutkielma sellaisenaan oli Crates de Malosin työ toisella vuosisadalla eKr. C.
Sitten aikana keskiaikainen, vallitseva kieliopin opiskelumalli oli Arsin kielioppi Elio Donato, 4. vuosisadalta. Se korvattiin vuonna 1492 ensimmäisellä Kastilian kielioppi, Antonio Nebrijan teos, kun latina oli väistänyt hänen jälkeläiskieliään, kuten espanja, ranska, italia, katalaani, galicia ja portugali.
Kielioppi ja ortografia
Emme puhu samasta asiasta, kun mainitaan kielioppi ja oikeinkirjoitus, vaikka niitä opetetaan usein yhdessä, varsinkin koulussa. Mutta jos kieliopin avulla ymmärrämme kunkin kielen muodollisen logiikan, oikeinkirjoitus on oikea tapa kirjoittaa sanoja ja liittää niihin välimerkkejä, eli kielen normatiivista osaa.
Hyvä kieliopin ymmärtäminen antaa sinun hallita kielen sääntöjä ja ilmaista itseäsi sujuvammin, kauniimmin tai monimutkaisemmin. Toisaalta oikeinkirjoituksen avulla voimme vangita sanotun riittävästi ajattelin kirjoitettu. Kuitenkin vain näiden kahden asian käsittely mahdollistaa täysin oikean ilmaisun, jossa ei ole kirjoitus- ja kielioppivirheitä.
Kieliopin tyypit
Tärkeimmät lähestymistavat kieliopin opiskeluun ovat seuraavat:
- Preskriptiivinen tai normatiivinen kielioppi. Kuten nimikin kertoo, se lähtee ihanteesta ja tunteesta siitä, mikä kielessä on oikein, ehdottaa puhujille sopivaa tai suositeltua tapaa muotoilla ja järjestää lauseensa.
- Kuvaava kielioppi. Toisin kuin edellinen, se ei pidä "oikeana" tai "virheenä" tapaa, jolla eri puhujat käyttävät kieltä, vaan pikemminkin pyrkii ymmärtämään, millaista kielinormien todellinen käyttö on kielen sisällä. Yhteisö tai tietyt yhteisöt.
- Perinteinen kielioppi. Se kertoo historiallisista asiakirjoista ja aiemmilta sivilisaatioilta periytyneistä ideoista kieliopin sisällöstä.
- Toiminnallinen kielioppi. Se pyrkii olemaan luonnollisen kielen yleinen kielioppi, eli joukko perussääntöjä, joita sovelletaan eri kieliin, joissa on eri kieliopit.
- Muodolliset kieliopit. Nämä ovat abstraktien kielioppien nimiä, jotka voivat soveltaa logiikkaansa ei-verbaalisiin kieliin, kuten esim. ohjelmointikielet SE.
Kieliopin osia
Kielioppi koostuu neljästä selkeästi erotetusta haarasta tai osasta, jotka palvelevat kielen eri puolia. Nämä ovat:
- Fonetiikka. Se, joka käsittelee sanojen muodostavien äänten järjestystä sekä niiden toteutumisen muutoksia niiden erityisestä sijainnista tai kieliopillisesta kontekstista riippuen.
- Morfologia. Se, joka käsittelee sanojen rakennustapaa, eli tapaa, jolla yhdistämme niiden juuret tai pääfragmentit, joilla on leksikaalinen merkitys, muihin fragmentteihin, jotka moduloivat, muuttavat tai määräävät sanotun lopullisen merkityksen.
- Syntaksi. Se, joka käsittelee lauseen sisäistä järjestystä kielioppilakeihin ja kielen logiikkaan määritellyn peräkkäisen logiikan mukaisesti.
- Semantiikka. Se, joka käsittelee sanojen merkitystä ja niiden roolia joukossa dynamiikka ja mallit, jotka muodostavat kielen.
Kieliopin tasot
Aivan kuten kieliopin haaroja tai osia, ne määräävät kieliopin analyysin tasot, eli mihin näistä haaroista kiinnitämme huomiota kielen tarkkailussa tai opiskelussa. Esimerkiksi:
- Syntaktis-morfologinen taso. Yhdistelmästä morfologiaa ja syntaksi Syntyy morfosyntaksi, joka on lähestymistapa verbaaliseen kieleen muodollis-funktionaalisesta näkökulmasta eli tavasta, jolla sanoja konstruoidaan ja organisoidaan muodostamaan puhuttu ketju, jolla on looginen merkitys.
- Leksalis-semanttinen taso. Tällä tasolla välitämme vain merkityksestä ja sen korrelaatiosta sanojen kanssa tai siitä, mikä on sama, tavasta, jolla sana voi viitata eri aisteihin tai päinvastoin.
- Foneettis-fonologinen taso. Omalta osaltamme tällä tasolla käsittelemme ääniä jotka muodostavat kielen, toisin sanoen äänet ja merkit, joita käytämme edustamaan niitä.
- Pragmaattinen taso. Tällä tasolla käsittelemme kieltä sen kommunikatiivisessa kontekstissa ottamalla huomioon elementit ja käyttötavat, jotka eivät ole kanonisia, eli niitä ei oteta huomioon kielen kieliopillisissa "normeissa", vaan jotka toimivat tukena sisältönsä ilmaisussa. .