• Mikä on epäorgaaninen aine?
• Esimerkkejä epäorgaanisista aineista
• Mikä on orgaaninen aine?
• Erot orgaanisen ja epäorgaanisen aineen välillä

Selitämme mitä epäorgaaninen aine on ja joitain esimerkkejä. Mikä on orgaaninen aine ja sen erot epäorgaaniseen aineeseen.

Epäorgaaninen aines ei ole elämän omien kemiallisten reaktioiden tuotetta.

Mikä on epäorgaaninen aine?

Kun puhumme epäorgaanisesta aineesta, tarkoitamme kaikkia niitä kemialliset yhdisteet joiden molekyylirakenne ei perustu ensisijaisesti hiiliatomiin ja jotka sen vuoksi eivät ole läheisesti sukua kemia -lta elämää ( orgaaninen kemia), ne eivät ole biohajoavia eivätkä yleensä palavia.

Toisin sanoen epäorgaaninen aine on sitä, joka ei ole suurimmaksi osaksi tuotteen tuotetta kemialliset reaktiot tyypillistä elämälle, mutta noudattaa ionisen ja sähkömagneettisen vetovoiman logiikkaa ja kokee siten paljon nopeampia reaktioita. Tämä ei tarkoita, että he olisivat aineet täysin tietämätön elävät olennot, koska monet niistä ovat läsnä heidän kehossaan tai toimivat ravinnon substraattina (elävien olentojen tapauksessa autotrofit, varsinkin).

The VesiEsimerkiksi sitä pidetään epäorgaanisena biomolekyylinä, eli elämälle välttämättömänä epäorgaanisena aineena. The epäorgaaninen kemia on se, joka vastaa tämän tyyppisen opiskelusta asia.

Esimerkkejä epäorgaanisista aineista

Joitakin yleisiä epäorgaanisia aineita ovat: Vesi (H2O), hiilidioksidi (CO2), ammoniakki (NH3), rikkihappo (H2SO4), suolahappo (HCl), natriumkloridi (NaCl). The metallitMaaperäiset mineraalit ja niiden muodostamat erilaiset suolat ovat myös esimerkkejä epäorgaanisista aineista.

Mikä on orgaaninen aine?

Orgaaninen aines koostuu kemiallisesti hiilestä.

Toisin kuin epäorgaaninen, orgaaninen aine liittyy elämän kemiaan ja muodostaa elävien olentojen ruumiit, aineet ja johdannaiset. Orgaaninen aine muodostuu kemiallisesti hiilen ympärille peruselementtinä, minkä vuoksi orgaaninen kemia tunnetaan myös nimellä "hiilikemia".

Orgaanisella aineella on hyvin erilainen reaktioalue kuin epäorgaanisella aineella ja se pystyy muodostamaan pitkiä molekyyliketjuja (makromolekyylit) kuin ne, jotka muodostavat proteiinia ja sokereita, jotka ovat välttämättömiä elämälle sellaisena kuin me sen tunnemme.

Erot orgaanisen ja epäorgaanisen aineen välillä

Epäorgaaniset aineet ovat yleensä tulenkestäviä.

Erot orgaanisen ja epäorgaanisen aineen välillä voidaan tiivistää seuraavasti:

• Elävät olennot tuottavat luonnostaan ​​orgaanista ainetta, vaikka orgaanisia yhdisteitä tuotetaan nykyään myös keinotekoisesti kemiallisissa laboratorioissa, mm. muovit. Toisaalta epäorgaaninen aine muodostuu luonnollisista reaktioista, joihin elämä ei puutu, vaikka jotkut epäorgaaniset yhdisteet, kuten CO2, syntyvät reaktioissa, jotka ovat osa eläviä olentoja. Epäorgaanisia yhdisteitä voidaan muodostaa myös kemian laboratorioissa.
• Orgaaninen aines koostuu kemiallisesti ympärille atomeja hiilestä, joka on sen peruselementti. Epäorgaanisessa on muita alkuaineita paikallaan, vaikka on myös epäorgaanisia yhdisteitä, jotka sisältävät hiiliatomeja, esimerkiksi hiilidioksidi (CO2) ja hiilimonoksidi (CO).
• Orgaaninen aines on biohajoavaa, eli se voi hajota biologisten mekanismien tai yksinkertaisen pilaantumisen seurauksena, pelkistäen itsensä perusaineiksi. Ei niin epäorgaaninen, että vaikka se voi kärsiä heikkenemisestä ajan myötä korroosio ja hapettumista, sitä ei voida hajottaa biologisilla mekanismeilla.
• Epäorgaaninen aines on yleensä palamatonta, kun taas tärkeimmät tunnetut polttoaineet ovat orgaanista alkuperää, esim Maaöljy.
• Orgaanisissa aineissa voi esiintyä isomeriaa (molekyylejä rakenteeltaan sama, mutta erilaiset fysikaalis-kemialliset ominaisuudet johtuen atomien erilaisesta orientaatiosta), kun taas epäorgaanisilla aineilla ei yleensä ole.