trypsinogeeniin on tsymogeeni tai proentsyymi. Proentsyymit ovat inaktiivisia entsyymien edeltäjiä. Trypsinogeeni on ruoansulatusentsyymin trypsiinin passiivinen edeltäjä.
Mikä on trypsinogeeni?
Trypsinogeeni on ns. Proentsyymi. Proentsyymi on entsyymin edeltäjä. Tämä alustava vaihe on kuitenkin passiivinen ja se on ensin aktivoitava. Aktivointi tapahtuu proteaasien, entsyymin kautta tai riippuen pH-arvoista tai kemikaaleista.
Aktiivisessa muodossaan trypsinogeenia kutsutaan trypsiiniksi. Sillä on tärkeä merkitys ruuansulatuksessa ja erityisesti proteiinien hajoamisessa. Trypsinogeenin puute voi johtaa ruoansulatushäiriöihin.
Toiminto, vaikutukset ja tehtävät
Haima (haima) tuottaa trypsinogeeniä. Tuotanto tapahtuu haiman eksokriinisessä osassa. Haima on tärkein ruoansulatuskanava ihmiskehossa. Yhdessä trypsinogeenin kanssa täällä tuotetaan lisää ruoansulatusentsyymejä ja proentsyymejä.
Trypsinogeeni yhdessä kymotrypsinogeenin ja elastaasin kanssa on yksi proteiineja hajottavista entsyymeistä. Ne tunnetaan myös proteaaseina. Nämä aineet yhdessä hiilihydraattien hajottavien entsyymien, rasvan hajottavien entsyymien ja bikarbonaattia sisältävän nesteen kanssa muodostavat haiman erityksen. Haima tuottaa noin puolitoista litraa tätä ruuansulatuksen eritystä päivässä.
Vapautuneen erityksen tarkka määrä ja koostumus riippuu kulutetusta ruuasta. Mitä enemmän proteiinia syötiin, sitä suurempi oli esimerkiksi proteiinia hajottavien entsyymien osuus. Trypsinogeenin vapautumista säätelevät myös parasympaattiset ja endokriiniset mekanismit. Hormonit erittyvät ja koletsystokiniini (CCK) ovat tässä ratkaisevassa asemassa.
Koulutus, esiintyminen, ominaisuudet ja optimaaliset arvot
Trypsinogeeni yhdessä jäljellä olevan haiman erityksen kanssa saapuu haiman suurkanavaan haiman kanavien kautta. Tämä avautuu ohutsuoleen. Ohutsuolessa trypsinogeeni muuttuu aktiiviseen muotoon. Tätä tarkoitusta varten heksapeptidi erotetaan proentsyymistä enterokinaasilla. Tämä luo aktiivisen ruoansulatusentsyymin trypsiinin.
Trypsiini on endopeptidaasi ja hajottaa proteiineja. Jos tarkastellaan tarkkaan, suolialueesta riippuen, trypsiini halkaisee proteiinisidokset emäksisten aminohappojen lysiinin, arginiinin ja kysteiinin kanssa. Trypsiini toimii tehokkaimmin emäksisissä olosuhteissa, ts. PH-arvossa välillä seitsemän ja kahdeksan. Nämä tilat varmistetaan haiman peruserityksellä ohutsuolessa. Mutta trypsiinillä on toinen tehtävä. Se toimii aktivaattorina muille proentsyymeille. Esimerkiksi, se muuntaa proentsyymin kymotrypsinogeenin aktiiviseksi muotoksi kymotrypsiiniksi.
Nyt kysymys jää siitä, miksi haima ei tuota suoraan trypsiiniä, vaan pikemminkin passiivista edeltäjää. Vastaus on melko yksinkertainen. Jos aktiiviset ruuansulatukselliset entsyymit kiertävät jo haimassa, ne alkavat toimia myös haimassa. Haima sulaisi itsensä. Tämä prosessi tunnetaan myös nimellä automaattinen digestio. Sitä voidaan löytää esimerkiksi akuutista haimatulehduksessa.
Sairaudet ja häiriöt
Akuutti haimatulehdus on haiman tulehdus. Sappikivet ovat yleisin syy tällaiseen vaaralliseen tulehdukseen. Kun nämä muuttuvat sappirakon sappiteiden kautta, ne jumittuvat usein ohutsuolen yhtymäkohdassa.
Monilla ihmisillä sappikanava avautuu ohutsuoleen yhdessä haiman kanssa, joten jos sappikanava siirretään tässä vaiheessa, haiman kanava siirtyy automaattisesti. Tämän siirtymisen seurauksena haiman ruoansulatus eritys varmuuskopioituu pienissä kohdissa. Syistä, joita ei vielä ole täysin ymmärretty, proentsyymit aktivoidaan varhain. Trypsinogeenistä tulee trypsiiniä ja kymotrypsinogeenistä kymotrypsiini. Ruoansulatusentsyymit tekevät työnsä haimassa ja sulavat haiman kudoksen. Tämä johtaa kudoksen hajoamiseen ja vakavaan tulehdukseen. Akuutti haimatulehdus alkaa yhtäkkiä voimakkaita kipuja ylävatsassa.
Kipu voi säteillä vyön muodossa selässä, ja siihen voi liittyä pahoinvointia ja oksentelua. Ilma kerääntyy vatsaan, mikä ominaisen puolustusjännityksen yhteydessä johtaa kumivatsaan. Jos haiman seinämät ovat niin vakavasti vaurioituneet, että haiman eritys pääsee vatsaonteloon, voi kehittyä myös muita elimiä. Sepsistä voi esiintyä. Vakavissa tapauksissa sinivihreät täplät voidaan havaita navan alueelta (Cullenin merkki) tai kyljen alueelta (Harmaa-Turnerin merkki). Lisääntynyt sepsiinipitoisuus trypsiinistä voidaan havaita laboratoriossa.
Haiman vajaatoiminnassa toisaalta puuttuu trypsinogeeni ja siten myös trypsiini. Haiman toiminnan menetys vaikuttaa myös muihin ruuansulatuksessa käytettäviin entsyymeihin ja proentsyymeihin. Haiman vajaatoiminta johtuu yleensä aiemmasta tulehduksesta. Erityisesti kroonisella haimatulehduksella on tässä rooli. Yli 80% siitä on seurausta kroonisesta alkoholin väärinkäytöstä.
Haiman puutteita voi kuitenkin esiintyä myös esimerkiksi kystisessä fibroosissa. Kystinen fibroosi on perinnöllinen sairaus, joka vaikuttaa haimassa, keuhkoissa, maksassa ja suolistossa. Erityisesti näiden elinten rauhaset kärsivät. Kystistä fibroosia sairastavien potilaiden haiman eritys on huomattavasti viskoosimpaa kuin terveillä ihmisillä. Se tukkii haiman kanavia aiheuttaen tulehduksia.
Ruoansulatusentsyymien puute haiman vajaatoiminnassa aiheuttaa pääasiassa ruuansulatusongelmia. Kyseiset kärsivät kaasusta, turvotuksesta ja ripulista. Myös ns. Rasvakatteet, jotka johtuvat rasvan riittämättömästä sulamisesta, ovat tyypillisiä. Jakkara näyttää rasvaiselta, kiiltävältä ja haisevalta. Painonpudotus huolimatta muuttumattomasta tai jopa lisääntyneestä ruuan saannista on myös ominaista.
